Viikonloppu on sitten takanapäin.

Kävin lauantaiaamuna poimimassa karpaloita erään suuren suon laidalta.

Muuten niin kovin hiljaisen aamun herätti kurkiaura äänillään, ensin kauempaa ja sitten koko ajan lähestyen. Ne lensivät ylitseni auran muodossa, ja olivat juuri vaihtamassa johtajakurkea, siitä ilmeisesti ne äänet. Seurasin niiden lentoa koko sen ajan, jonka ne olivat näkyvillä. Aurassa oli pari-kolmekymmentä kurkea. Sinne ne suunnistivat, etelän lämpöön, ehkäpä Afrikkaan saakka.

Sen jälkeen alkoivat sitten kuulua muutkin metsän äänet. Linnut varoittelivat toisiaan oudosta kyykkijästä, jossain kauempana haukkui koira. Vaikka tuntui, että olen ihan keskellä synkkää saloa, oli asumuksia sittenkin lähellä.

Mutta tuo kurkien syysmuutto, sehän sitten tarkoittaa sitä, että talven tuloa saa alkaa jo odotella tosissaan. Ensi viikolle on luvattu jo keskiviikoksi kylmenevää. Kunpa saisin siihen mennessä haravoitua pihalta lehtiä pois. tosin osa on vielä puussa.

Karpaloista osa on pakastettu ja osasta laitoin tekeytymään tuoremehua. Sen saa pullottaa sitten keskiviikkona.