Sain eilen hoitolaisen vieraaksi viikonlopun ajaksi.



Vähäsen on sovittelemista kisujen kanssa siitä, kuka missäkin huoneessa asustaa.
Kissat asettuivat taloksi minun sänkyyni.



Uteliaisuus vähän vaivaa, vaikka onhan koira ollut meillä ennenkin käymässä ja hoidossakin. Mutta kun eivät ole oikein tottuneet toisiinsa, niin on parempi pitää kaverit eri huoneissa, ettei satu suurempia haavereita.



Lenkillä on käyty. Etsin kaulaan heijastimen, että Poikakin näkyisi hämärissä ja pimeässä liikkuessa. Kyllä mulla on heijastin, useampikin roikkumassa, mutta onhan se autoilijan hyvä huomata, että kulkijoita on kaksi.



Tällä kertaa tämä urhea mamman pikku apulainen ei ole kylässä. Mutta silloin kun on, niin vauhtia riittää!



Pesutouhujen jälkeen on kiva kellahtaa toisen kainaloon päiväunille. Tosin toinen korva on aina auki ja kuuntelee koko ajan mitä se koira touhuaa toisessa huoneessa.