Aamulla annoin ensimmäisen matolääketabletin kissoille. Jokaisella kerralla ne osaavat yllättää. Tällä kertaa vanha herra otti tabletin mukisematta ja näytti jopa muistavan, että se on välttämätön paha, joka toistuu määräajoin.

Mutta se pikkuinen tytteli... Kun viidettä kertaa yritin saada tablettia kissan kurkkuun, tuli mielleeni tämä tarina kissojen ja koirien tablettien antamisesta. Olen sen lukenut joskus kumikanan sivuilta.  Väkisinkin hymyilytti. Ja kuudennella kerralla sitten onnisti.

Jatkoa seuraa vielä kahtena seuraavana aamuna.. Jäädään odottelemaan meneekö huushollin verhot uusiksi....