En enää muista, kuka noin sanoi, mutta tulipahan mieleen kun sain puikoilta tämän työn.....

Kuva puhukoon puolestaan. Tämä poistuu hipi hiljaa takavasemmalle nurkkaan nauraa hihittelemään ja häpeämään tekosiaan.....

Räpellystä neulomisrintamalla. Tämmöinen tekele näki päivänvalon.

Solki tuohon pitää vielä hankkia ja kiinnittää paikoilleen, nyt laitoin kiinni huivineulalla.

Ja vielä takaa

Malli on aiemmin ilmestyneestä Novita-lehdestä. Langat eivät ole ohjeen mukaisia, vaan löytöjä kaapin perukoilta, mitä lie nyssäköitä.

Koekäytetty on ja vaikutti hartioilla mukavan lämpöiseltä.

Mitäpäs muuta kuin lumisadetta tuolla ulkosalla, koko päivän. Niin että poistunkin takavasemmalle lumihommiin.

Hauskoja nuo kolmisanaiset yhdyssanat...

Mutta asiaan. Kahvipusseista punottu kassi on nyt nähnyt päivänvalon. Siis sen vähäisen mitä nyt keskipäivn aikaan pilvien riekaleiden välistä siintää

Tässäpä kuvaa

Kulta Katriina-pusseja meni 79 kappaletta, jos nyt pysyin laskuissa jotenkin kartalla.

Punomisesta selvisin melkein omin avuin, mutta kiristämiseen tarvitsin apuja. Ihan niinkuin arvelinkin. Varsin hauskaa touhua. Saatanpa yrittää vielä toistakin.

Lunta alkoi satamaan. Sitä onkin tullut melkein joka päivä.

Ja huomenna ollaan jo perjantaissa.

Mukavaa viikonloppua!

Eilen ja tänään olen leikellyt ja ommellut ja  silittänyt ja taas ommellut - mitäpäs muuta kuin kahvipusseja.

Tähän asti pääsin ja nyt pitää vielä leikata ja ommella ja silittää ja.... Tylsää..

Mutta kunhan nuo valmistelevat työt on tehty on itse punominen hauskaa.

Varasin tähän melkein 70 kappaletta kahvipusseja, luultavasti muutama jää jäljelle. Osa on omasta takaa ja osan olen saanut  Ja iso rulla ompelulankaa on kohta kulunut.

Tuota punomista hieman jännitän, sillä kun tein kässäkorin tarvitsin apuja loimien kiristämiseen. Minun näppivoimani eivät vaan riittäneet. Saa nähdä kuinka nyt käy?

Väitin tuossa edellisessä kirjoituksessani, että siinä olivat viimeiset joululahjat. Erehdyin, tai muistin väärin. Nyt pitänee siis sanoa, että tässä on yksi niistä viimeisimmistä joululahjoista, joita tein lähipiirin ihmisille.

Tumma varjostuma tuolla yläreunassa on aina ja jokapaikkaan uteliaana syöksyvän kissani hännän varjo. Olipa kisuli mukana tätä numerokylttiä rakentelemassakin. Hyvänä apuna tietysti!

Mukavaa alkanutta vuotta!